Meklaripajan yrittäjyyttä on ensimetrit takana, pari kuukautta kohta mennyt. Itselleni yrittäjyys on ollut pitkään se kopissa rymistellyt voimapesä, joka on halunnut ulos ja joka vihdoin kesällä pääsi irti. ”Kaveri” on pidetty kopissa osin hyvien työpaikkojen hopeisessa kahleessa, mutta on sitä pidätellyt myös jos jonkin sortin uhkakuvat, joita usein yrittäjyydestä keskustelussa nousee esille.
Nykyisen yrityskumppanini Markon kanssa kesällä molemmat jouduttiin pohtimaan onko kimppayrittäjyys varma riitojen tie vai toisiaan täydentävä match-up, ”made in heaven”. Vaaka kallistui selvästi mahdollisuuksien puolelle, 1+1 voi olla todellakin enemmän kuin lukujen summa.
Ensimmäiset keskustelut tuttujen kanssa on noudattanut usein samaa jakolinjaa. Miten uskallatte, miten selviätte vastuista, mahtaako tuolle olla kysyntää? Siihen kun vielä lisää, että ”yrittäjät välttelee veroja ja kiusallaan maksaa itselleen vielä liian pientä eläkettä”, alkaa turvallinen paluu tallatulle polulle, jos ei nyt houkuttamaan, niin ainakin tuntumaan helpommalta. Oma heinäkuinen totuuteni päätyi siihen, että on lopetettava jossakin kohtaa liikeideoiden jatkuva vatvominen ja aamuöiset analyysit. Ruutupaperit on rutattava ja päästettävä kaveri ulos sieltä kopista, ovi selkosen selälleen ja hypättävä maailmalle, lähdettävä liikkeelle, kokeiltava, korjattava ja tehtävä uusiksi. Rohkeasti, nöyrästi ja tuntien ylpeyttä omasta yrityksestä. Tuo lauseen loppu muuten kuulosti tosi mukavalta, oma yritys!
Yrittäjät ovat uuden sukupolven kautta vähitellen tuoneet yrittäjyyden iloja maailmaan, onneksi ja viimein. Pelko siitä, että byrokratia tappaa ja viimeistään konkurssi vie kaiken, on varmasti yksi näkymä. Mutta yrittäjän mahdollisuus saada aikaan jotakin, josta voi olla ylpeä, vapaus toteuttaa asioita, riippumattomuus työaikojen ja tapojen normeista, itsenäisyys on sata-nolla mahdollisuuksien voitto.
Ja miten sitä nyt vielä yli viisikymppisenä yrittäjäksi? Pakko myöntää kaikille, että kuvittelen olevani takuuvarmasti parhaassa työtikissä justiinsa nyt. Totta kai kokemus ja oppi siitä, mikä toimii ja mihin reagoida on tärkeää, mutta se positiivisen energian määrä, joka tässä alkuvaiheessa on syntynyt on jotakin, joka jo itseänikin jaksaa ihmetyttää. Ja kun yrittäjä jaksaa sytyttää toisenkin yrittäjän innostuksen hehkua.
Hienointa on ollut saada asiakkailta hyvää palautetta ja hienoa on myös se, että me yrittäjät Pajalla puhumme samaa kieltä. Arvot eli ne asiat, jotka ovat oikeasti ovat tärkeitä, syntyvät tekemisen kautta arjessa, keskusteluissa ja aikaansaamisen ohessa. Olemme jo haaveilleet siitä, että voisimme palkata joukkoomme tekijöitä ja saada heidät innostumaan sekä luomaan merkityksellisiä asioita hyvien tyyppien kanssa. Merkityksellisiä asioita hienojen tyyppien kanssa, tuntuu hyvältä.
Alan vaiheittain ymmärtää, miksi olen ihaillen seurannut 30 vuotta yrittäjien toimintaa, yrittäjyys on kiehtovaa ja hienoa!